Onko nikotiiniton huulipussi elintarvike vai tupakan vastike?

Lyhyt vastaus

Voi olla molempia eri näkökulmista. Ruokaviraston mukaan huulen alle asetettavat annospussit katsotaan elintarvikkeiksi, jos niissä ei ole tupakkaa eikä nikotiinia. Ruokaviraston Elintarviketieto-oppaassa todetaan lisäksi, että tupakaton nuuskan kaltainen tuote voi olla myös tupakkalain tarkoittama tupakan vastike.^[2],[3]

Elintarvikelainsäädäntö koskee tällöin esimerkiksi ainesosia ja tuotetietoja. Tupakkalaki voi samanaikaisesti koskea esimerkiksi markkinointia ja esilläpitoa, jos tuote vastaa käyttötarkoitukseltaan tupakkatuotetta. Luokittelu on tuotekohtainen arvio, eikä tämä artikkeli ratkaise sitä yksittäisen tuotteen osalta.^[1]

Mitä Ruokavirasto sanoo nikotiinittomista annospusseista?

Ruokavirasto on linjannut, että huulen alle asetettavat annospussit katsotaan elintarvikkeiksi, jos ne eivät sisällä tupakkaa eikä nikotiinia. Linjaus on keskeinen, koska se kytkee tuotteen elintarvikevalvontaan ja siten elintarvikelainsäädännön vaatimuksiin.^[2]

Ruokaviraston Elintarviketieto-opas käsittelee tupakattomia, nuuskaa muistuttavia annospusseja elintarvikevalvonnan näkökulmasta. Oppaassa todetaan myös, että tupakaton nuuskan kaltainen tuote voi olla tupakkalain mukainen tupakan vastike. Viranomainen siis itse tunnistaa, että kaksi sääntelykehystä voi koskea samaa tuotetta.^[3]

Ohjeet ovat viranomaisen tulkintaa ja valvontaohjeistusta. Ne eivät ole tuotekohtaisia päätöksiä, eivätkä ne kerro, miten yksittäinen tuote on arvioitu.

Mitä tupakan vastike tarkoittaa tupakkalaissa?

Tupakkalain 2 §:n määritelmän mukaan tupakan vastike on tuote, joka vastaa käyttötarkoitukseltaan tupakkatuotetta mutta ei sisällä tupakkaa. Määritelmä ei edellytä nikotiinia. Ratkaisevaa on käyttötarkoitus, ei se, mitä tuotteessa on.^[1]

Samassa pykälässä määritellään savuton nikotiinituote tupakan vastikkeeksi, joka vastaa käyttötarkoitukseltaan tiettyjä savuttomia tupakkatuotteita ja sisältää nikotiinia. Nikotiiniton pussi ei siis ole savuton nikotiinituote. Se voi kuitenkin olla laajemman tupakan vastike -käsitteen piirissä.^[1]

Määritelmien taustaa ja tupakkalain muita velvoitteita käsitellään artikkelissa nikotiinittomat pussit ja lainsäädäntö.

Voiko sama tuote kuulua kahden sääntelykehyksen piiriin?

Voi. Lait eivät muodosta yhtä luokittelujärjestelmää, jossa tuote sijoitetaan yhteen lokeroon. Kukin laki määrittelee oman soveltamisalansa omista lähtökohdistaan. Elintarvikelainsäädäntö tarkastelee sitä, mitä suuhun laitetaan ja millä tiedoilla. Tupakkalaki tarkastelee sitä, vastaako tuote käytöltään tupakkatuotetta.

Siksi kysymykset ”onko tämä elintarvike?” ja ”onko tämä tupakan vastike?” voivat saada kumpikin myönteisen vastauksen. Silloin tuotteeseen sovelletaan kummankin lain vaatimuksia niiltä osin kuin ne koskevat sitä.^[3]

Mitä elintarvikelainsäädäntö käytännössä koskee?

Kun nikotiiniton annospussi on elintarvikevalvonnan piirissä, arvioitavaksi voivat tulla esimerkiksi ainesosat, aromit ja lisäaineet, pakkausmerkinnät sekä se, onko jokin ainesosa uuselintarvike, joka tarvitsee luvan. Ruokaviraston linjauksen mukaan esimerkiksi CBD ja muut kannabinoidit ovat uuselintarvikkeita.^[2],[3]

Luettelo on havainnollistava, ei tyhjentävä. Ainesosaryhmiä kuvataan artikkelissa mitä nikotiiniton pussi sisältää, ja aromien sekä makujen sääntelyä artikkelissa nikotiinittomien pussien makusääntely.

Mitä tupakkalaki käytännössä voi koskea?

Jos tuote katsotaan tupakan vastikkeeksi, siihen voivat kohdistua tupakkalain tupakan vastikkeita koskevat säännökset. Näitä ovat esimerkiksi 68 §:n markkinointikielto, esilläpitoa koskevat rajoitukset ja myynnin ikäraja. Luettelo ei ole tyhjentävä.^[1]

Markkinoinnin kysymyksiä käsitellään erikseen artikkelissa saako nikotiinittomia huulipusseja mainostaa.

Miksi luokittelu riippuu käyttötarkoituksesta ja koostumuksesta?

Kaksi kehystä käyttävät eri kytkentäperusteita. Elintarvikenäkökulmassa keskeistä on koostumus: Ruokaviraston linjaus koskee pusseja, joissa ei ole tupakkaa eikä nikotiinia. Jos pussissa on nikotiinia, se on tupakkalain savuton nikotiinituote eikä kuulu tämän linjauksen piiriin.^[1],[2]

Tupakkalain näkökulmassa keskeistä on käyttötarkoitus. Tuotteen muoto, käyttötapa ja se, miten tuote asemoituu suhteessa tupakkatuotteisiin, voivat vaikuttaa arvioon. Siksi kaksi ulkoisesti samanlaista 0 mg -pussia voidaan arvioida eri tavoin, eikä yksi arvio siirry automaattisesti toiseen tuotteeseen.^[1]

Mitä tästä ei voi päätellä?

• Elintarvikeasema ei yksinään tarkoita, että tuotetta saisi markkinoida vapaasti.
• Tupakan vastike -arvio ei tarkoita, että tuote olisi laiton myydä.
• Kaikkia nikotiinittomia pusseja ei voi luokitella samalla tavalla kaikissa yhteyksissä.
• Koostumuksen lainmukaisuus ja markkinoinnin sallittavuus ovat eri kysymyksiä.
• Viranomaisen yleisohje ei ole tuotekohtainen päätös.

Tässä ei myöskään oteta kantaa minkään yksittäisen tuotteen, myöskään ILVS Zeron, luokitteluun. Huulipussi-aiheen kokonaiskuva on oppaassa nikotiinittomat huulipussit.